Omintakeinen makeinen

Voihan panda siis! Viimein sain meidän neidillekkin tehtyä jotain kesällä ostetusta sydäntrikoosta. (Aikeena oli tehdä tästä kesäksi paitoja jääkarhu -aplikaatiolla, mutta jäipä sitten suunnitelmaksi, ehkä ens kesäksi?) Kaavana käytin samaa nappilistabodyn ohjetta Ottobresta 1/2012, jolla olen tehnyt jo useammankin bodyn. Hyväksi todettu. (Muokkasin vain olkasaumasta aukaistavaksi). Etukappaleen koristelin painamalla kangasväreillä siihen pandan. Painoin ensin valkoiset osat, seuraavaksi mustat ja lopuksi viimeistelin piirtämällä ääriviivat mustalla kangastussilla.

Ompelin bodylle kaveriksi collegehousut polvipaikkoilla. Ajatuksena oli tehdä pappapöksyt oikeilla nahkapaikoilla, kunnes hoksasin ettei nahkapaikka taitais hirveesti tykätä pesukoneesta :D. Noh, edellisen postauksen teepaidasta jäi vielä hihat käyttämättä ja se olikin juuri oikeaa väriä. Koristelin vielä taskut kierrätetyilla napeilla.

Paljon ei näitä ole settinä tullut käytettyä, tuli housuista sen verran isot. Oikein kainalopöksyt, aitoa paappa -mallia siis!

Darth Vader makuuhuoneessa

Isänpäivän tunnelmissa ja nörtti fiiliksissä, vaikkei tämä lahjaksi tullutkaan. Miehen hieno tähtiensota -paita tarttui oksaan ja meni rikki, mutta päätyi koristamaan nörttien makuuhuonetta. Piti vähän ommella tekstiä vielä ettei vallan tylsäksi kävisi. Voihan Darth.

Darth Vader: Obi-Wan never told you what happened to your father.

Luke Skywalker: He told me enough! He told me you killed him!

Darth Vader: No. I am your father.

Pienelle lukutoukalle

Neidillä oli hoitopaikassa kuvaus, joten täytyihän se mekko ommella. Ajatus bambi -kuosin ja vihreän yhdistämisestä on hautunut jo puolisen vuotta, toteutus vain kesti niin kauan että vihreäksi osaksi tarkoitettu kirppikseltä ostettu neulospaita kävi kangas määrältään liian pieneksi ja tilalle täytyi ottaa ihan kaupan löytöinä velouria.

Koska en edelleenkään pidä liivimekkoja käytännöllisinä meidän neidille tämä on vain feikki versio sellaisesta. Bambikangasta on vain hihoina ja kaitale helmassa. Nappi on kierrätetty.

Tiikerimekko

Yksi tiikerimekko ja yhdet ruttuleggarit. Mekon kaavan muokkasin aiemmin käyttämästäni nappilistabodyn -kaavasta. Ruttuleggareidein kaava löytyi Ottobresta sellaisenaan. Ompelin mekon etumukseen koristeeksi röyhelöitä ja feikkinappilistan. Ihan en saanut suoraa nappilistasta, koska alla oli niin paljon rypytettyä kangasta joka veti nappilistaa vinoon. Seuraavalle kerralla osaan sitten varautua siihenkin paremmin.

Mekon ihana kangas on Metsolasta, napit ja velour kirppikseltä. Ostelen kirppiksiltä aina isohkot velourvaatteet ompeluksia varten. Yksistä aikuisten housuista saa jo ainakin kahdet pienet pöksyt, velour myös pysyy ulkopinnaltaan pitkään siistinä, joten se sopii hyvin kierrätettäväksi. Aikomuksenani on myös opetella aplikointia ja siihenkin tarkoitukseen velouria keräilen, valkoista vain ei meinaa löytyä mistään ja sitä juuri kaipailisin!

Ollaan ananas ja kookos !

En ole ystävänä maailman helpoin. Erakoidun kotiin, en soittele kenellekkään, unohdan pitää muutenkin yhteyttä. En tee sitä mitenkään suunnittellusti, aika vain vilahtaa arkisissa hommissa. Olen niitä vaikeita tapauksia joihin pitää aina olla itse yhteyksissä.

Sukulaisena en ole sen kummempi. Ompelin kesällä syntyneelle serkun tytölle pehmeää pakettia ja ommellessa hoksasin etten ole vielä tyttösen isoveljeäkään vielä nähnyt! Samaisen serkkutytön kanssa suunniteltiin muinoin muuttoa paritaloon, toinen rouva Mark Owenina, toinen rouva Robbie Williamsina.

Ompelin pienelle mekon ihanasta sydäntrikoosta, kaavana käytin Suuri Käsityö -lehdestä löydettyä peruspaidan kaavaa, jonka muokkasin mekoksi. Etumuksen koristeeksi väritin yhden sydämistä punaisella kangastussilla ja koristelin ompeleilla. Mekon kaveriksi ompelin vielä samanlaiset housut kuin edellisessä postauksessa, pienemmät vain. Housut on tehty kierrätetystä velourista.

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Rimpsuja rinsessalle

Metsolasta löytyi herkullisen vihreää velouria, josta oli tehtävä housut! Kaavana käytin housukaavaa Ottobresta, samaa jolla olen tehnyt jo kahdet housut, muokkasin vain jälleen. Rimpsulahkeeseen idean sain kirpparilta löydetyistä sammareista. Taskunki lisäsin näihin housuihin, tosin se ei ole oikea, pelkkä koriste. Tähän malliin tykästyin niin että täytyy tehdä toistekkin, oli enemmän haastettakin kuin perushousuissa.

Sydänpaita on kirppislöytö! (jonka mallista myös pidin paljon, ja josta täytyy ehkä lainailla ideaa)

Telefooni afrikassa

 

Töiden alettua on ompelu jäänyt harmittavan vähälle. Olen kuitenkin saamassa kiinni uudesta päivärytmistä ja viimein jotain valmistakin on esitellä.

Apinabody on tehty aikaisemmin käyttämälläni nappilistabodyn ohjeella, muokkasin vain yläosan helpommin käytettäväksi venepääntieksi. Ihanan apinakankaan löysin Metsolasta. Kangas sai neidiltäkin hyväksynnän, apinat ovat niin hassuja että niille pitää ääneen nauraa. Pitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt (takakappalekkin piti ommella kahdesta palasta), joten leikkelin jatkoa miehen teepaidasta.

Niin, tällä kertaa onnistuin neppareidenkin laitossa  - ihan itse!

äidin pikku pupunen

Siitä ei ole montakaan vuotta kun haaveilin itselle pupunkorvaista hupparia. Hyvin myöhäisessä teini-iässä, tai alkavassa kolmenkympin kriisissä ja aikuistumispaniikissa. Noh, nyt olen jo kuitenki luopunut haaveilusta ja ompelin sellaisen pienelle. (hmm..vai pitäskö tehdä samanmoinen itselle, sehän oliski aika söpöä ;) )

Kaava on uusimmasta Ottobresta, muutin sitä vain lisäämällä resorit helmaan ja hiansuihin. Kankaana sininen college ja violetti/liila raitatrikoo, molemmat Eurokankaasta. Resori on samaa kangasta, sisäpuolella raitaa ja päällä collegea.

Etumukseen aplikoin vielä palloja ja kirjailin tekstin muliinilangalla.

Ylijääneestä trikoosta surautin kesäpipon hupparin kaveriksi.

Hulluna fontteihin!

Joskus iäisyys sitten, kun vielä opiskelin, minulla oli typografian opettaja joka rakasti fontteja. Tapa millä hän niistä puhui sai hymyilemään huvittuneena, mutta jotain hän kuitenkin sai iskostettua mieleeni. On olemassa kaksi fonttia ylitse muiden, Helvetica ja Garamond.

Olen jo jonkin aikaa kaivannut uusia tyynynpäällisiä vanhojen jouluisten tilalle ja viimein sain ne tehtyä! Kangas on ylijäämää keittiön verhosta (joka roikkuu edelleen nuppineulojen kanssa ikkunassa), ihanaa ohutta pellavaa. Kangas on niin läpikuultavaa että tekstin jäljentäminen onnistui helposti sen läpi. Teksti jatkuu takapuolelle. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä idea ommella teksti jatkumaan toisessa tyynyssä, mutta  tällä kertaa näin. Ompelin vielä mustasta puuvillasta sydämet tyynyjen etupuolelle.

Ei saanut suukkoa poskelle,

vaan syntymäpäiväonnittelut pussukan muodossa.

Viikonloppuna juhlittiin ystävää, jolle ompelin pussukkan meikkeille tai rahoille. Koko on mallattu passin meneväksi, menevälle tyttöselle.

Kankaana käytin sinistä pellavaa, jonka olen aikoinaan löytänyt kirpparilta. Sellaisenaan kangas oli kuitenkin tylsä värikkäälle persoonalle, joten koristelin sitä kangastussilla ja ompeleilla.

Tekstin jäljensin paperilta ikkunaa vasten. Tarkoituksena oli alunperin tekstata mustalla tussilla, mutta on ilmeisesti muutkin innostunut kangastusseilla kirjoittelusta kun oli musta loppunut kaupasta. Sininen oikeastaan passasi väreihin jopa paremmin, joten onnekas sattuma. Nappi ja vetoketju on otettu talteen tuhoon tuomituista vaatteista. Sisuskangas on lyhentämäni paidan helmaa. Kierrätettyä siis koko pussi.

Sankari sai toki lahjaksi muutakin. Kaupasta löytyi kaunis nahkainen olkalaukku ja mieheni askarteli mukaan vielä nahkaisen rannekkeenkin. Rokkitytölle mustaa nahkaa, tietenkin.

Heeeei tonttu-ukot..

Joo, tiedän. Joulu meni jo. Harmaa ja punainen jotenkin vaan miellyttää silmää edelleen, vaikken joulun perään haikailekkaan. 

Housut on nyt tehty samasta collegesta, mistä tein edellisen julkaisun housut itselleni. Malli löytyi ihanan inspiroivasta Ottobren 1/2012 numerosta. (Sieltä löytyi paljon toteutettavaa). 

Body on ensimmä laatuaan, ei ole ennen tätä kesää tullut lastenvaatteita tehtyä. Malli löytyy samasta lehdestä kuin housutkin. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Tunnustan kuitenkin ettei ihan täysin nappiin mennyt toteutus. Neppareiden kanssa tuli jälleen ongelmia ei ollut ensimmäinen kerta. Tällä kertaa viimeisen nepparin vastakappaleen kiinnitys ei onnistunut, ja lopulta jäljelle jäi nepparin mentävä reikä. Ratkasin ongelman kaventamalla haarakappaletta. Seuraavalla kerralla muistan tarkistaa kappaleiden kohdistuvan oikein ENNEN kuin käytän vasaraa.

 

Jalat kohti kattoa

Koska vietän aikani suurimmaksi osaksi kotosalla tein itselleni kotihousut collegesta. Oikeastaan ostin kankaan neidin housuja varten (löytyi palana Eurokankaasta), mutta huomasin että sitä on tarpeeksi itsellekkin.

Housujen pohjana käytin Ottobren 1/2012 kaavoja, mutta muuttelin niitä tarpeisiini. Tarkoitus oli tehdä ylhäältä hieman löysemmät, mutta en ole vielä sisäistänyt uutta kokoani eikä lopputulos ole ihan niin rento kuin alkuperäinen suunnitelma :D. Noh, college löystyy käytössä ja rasva sulaa liikkeessä. 

Resorit ompelin kahdesta kankaasta. Sisäpuolella on paksua collegea ja etupuolella trikoota, molemmat ylijäämiä joulun ompeluksista. Taskujen yläreunaan löysin koristeeksi metallinapit jotka olen joskus leikannut talteen.

Kummilapsille

 

Mulle kävi syksyllä hullusti viimevuonna neulomani kaulahuivin kanssa. Koneeseen oli jäänyt linkous päälle ja hyvinhän se villa huopui. Hyödynsin huivin kummitytön tossuihin. Mielessä oli Uggi -tyyppiset kotitossut. Sisuksen ompelin paksusta collegesta niin, että untuvainen nurjapuoli jää ihoa vasten. Napit ja pohjan nahka on kirparilta löydettyjä.

Kummipojalle ompelin paidan ja housut Eurokankaan palalaarista löydetyistä kankaista. Kaavojen pohja löytyy Ottobresta (4/2011), muokkasin niitä kuitenkin jonkin verran.

joulun salaisuuksia

Nopeaahan se taas vilahti. Joulu. Huoh. Nyt voin sitten paljastaa joulukuun salaisuuksia, pakettien sisältöjä. Ensimmäisenä vuorossa pussukoita, niitähän ei naisilla voi koskaan olla liikaa? 

Kankaat on kaikki kierrätettyjä. Eläinkuvioinen löytö on ylijäämää lasten pussilakanasta, jonka pienensin neidin peitolle sopivaksi. Turkoosi-valkoisen pussin ompelin pienistä paloista. Kangas oli alunperin lasten paita, jonka löysin leikeltynä ja pilalle ommeltuna kirpparilta. Ruskean pussin sisuksen ompelin mieheni vanhasta mainos teepparista.

Ei ihan niinkuin Strömsössä..

Ompelin tunikan kaveriksi aiemmin valmistuneille housuille. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Miehen pyynnöstä tein tunikasta kietasumallia, näin se on kuulemma helpompi pukea päälle.

Myönnettävä on että meinasi lentää koko tunika nurkkaan muutamaankin otteeseen. Koska kangas oli ohutta ja todella joustavaa, reunoja ommellessa se meni kiharalle. Todella turhauttavaa kun kerrankin yritin tehdä viimeiteltyä jälkeä. Tämän lisäksi alunperin ompelemani helma (silloin vielä kaksikerroksinen röyhelö) olikin liian lyhyt, huomasin sen vasta kiinnitys vaiheessa. En ollut muistanut tuplata leveyttä edestä (ajatusvirhe numero 1). Hammasta purren viimeistelin uuden röyhelön helmaan.

Kun tunika oli kiinnitystä vaille valmis päätin kokeilla neppareita, ensimmäistä kertaa! Niin rohkea en toki ollut että olisin kokeillut niiden kiinnitämistä suoraa tunikaan, harjoittelin ensin tilkkuun. Tilkku ei tietenkään ollut samaa kangasta eikä yhtä ohutta kuin työssä (ajatusvirhe numero 2), ja kun viimein kiinnitin neppareita tunikaan sain aikaan ison reiän. En uskonut ensimmäisellä kerralla, enkä vielä kolmannella. Sain aikaan rivin reikiä (ajatusvirhe numero 3).

Parin päivän tuumailutauon jälkeen päätin vielä pelastaa työn (tässä vaiheessa jo usemman tunnin urakan) lisäämällä etupuolelle lipareet neppareille. Sisäpuolelle ompelin nauhat kiinnitykseksi. Seuraavalla kerralla osaan sitten jo olla varovaisempi neppareiden kanssa!

sukat on sillä makkaralla..

..ja lentää se päivän kakkaralla..

Neulominen on helppoa ja hiljaista hommaa, jota voi tehdä samalla kun pikkuinen nukkuu vieressä. Työskentely on myös nopea keskeyttää neidin vaatiessa seuraa (ja sitähän neiti kyllä osaa vaatia).

Iltapuhteena (useampana iltana toki) tekaisin itselle syksyiset ylipolvensukat Novitan ihanasta Polku -langasta. Ohjeen pongasin Suuresta Käsityöstä (3/2010). Nyt saa ilmatki kylmetä.

Näihin tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä. Kivaa oli se ettei silmukoita tarvinnut poimia työnreunasta, mutta jälki jäi vielä hieman reikäiseksi. Aion kuitenkin ehdottomasti suosia jatkossa kyseistä tapaa, oli miellyttävämpi tehdä kuin perinteinen kantapää.

Lankaa jäi vielä yli, katsotaan mitä siitä kehkeytyy.

Tänään olenkin sitte istunu ompelukoneella. Miehellä on viimeinen päivä isyyslomaa ja päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ommellen vielä kun voin.

 

Tein neidille kierrätysvelourista pöksyt. Kaavat piirsin Kappahlista ostettuja housuja mallina käyttäen. Lahkeet on ommeltu yhdestä kappaleesta, eikä ulkoreunaan tule sivusaumoja ollenkaan. Takana on pyllyn kohdalla muotoa tuova kappale.

Tuhisijalle tehtyä

Nyt kun ollaan käärön kanssa kotiuduttu, ajattelin esitellä mihin käytin mammaloman ensimmäiset viikot. (Tuntui jo sille että hukkaan menevät kun ei meinannut pupunen malttaa tulla maailmaan).

Lapsille on kiva tehdä värikkäitä vaatteita, näitä tehdessä mietin myös että käyvät sekä tytölle että pojalle, jos sattuu pupunen yllättämään. Pöksyt ja pipon ompelin vanhoista aamutakeista. Pipo on kääntöpipo, sisäpuolen ompelin ohuesta trikoosta ettei siitä tulisi liian paksu. Kaava on oma, housujen kaava on Suuresta Käsityöstä 1/2008.

Miehen vanhoista paidoista syntyi mekko ja pari pipoa. Röyhelöhelman teko vaatii vielä hieman opettelua, mutta onnistui kohtuullisesti. Mekko on isohko, joten luultavasti menee jouluna tonttuasusta :).

Viltin valmistuminen oli hidasta sillä siitä piti alunperin tulla vauvalahja kummipojalleni kaksi vuotta sitten :D . Ohjeen löysin Modasta 1/2007, ompelin toiselle puolelle pehmoista velouria.

Helistimen päädyin tekemään itse, kun en löytönyt mieleistäni kaupasta. Tulipahan kerrankin hyödynnettyä pienet kangastilkut. Mallin piirsin itse. Sisällä on kolme tiukua ja siivissä muovia karkkipussista rapisemassa.