En ole ystävänä maailman helpoin.
Erakoidun kotiin, en soittele kenellekkään, unohdan pitää muutenkin
yhteyttä. En tee sitä mitenkään suunnittellusti, aika vain vilahtaa
arkisissa hommissa. Olen niitä vaikeita tapauksia joihin pitää aina olla
itse yhteyksissä.
Sukulaisena
en ole sen kummempi. Ompelin kesällä syntyneelle serkun tytölle pehmeää
pakettia ja ommellessa hoksasin etten ole vielä tyttösen isoveljeäkään
vielä nähnyt! Samaisen serkkutytön kanssa suunniteltiin muinoin muuttoa paritaloon, toinen rouva Mark Owenina, toinen rouva Robbie Williamsina.
Ompelin pienelle mekon ihanasta sydäntrikoosta, kaavana käytin Suuri Käsityö -lehdestä löydettyä peruspaidan kaavaa, jonka muokkasin mekoksi. Etumuksen koristeeksi väritin yhden sydämistä punaisella kangastussilla ja koristelin ompeleilla. Mekon kaveriksi ompelin vielä samanlaiset housut kuin edellisessä postauksessa, pienemmät vain. Housut on tehty kierrätetystä velourista.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
