lauantai 31. joulukuuta 2011

Nörtille huivi, osa 2: Space invaders
























Huivi on joululahja veljelleni. Lankana Novitan Nallea kolmessa värissä. Kuvio on peligrafiikkaa vuodelta keppi. Lankojen päättelyssä meinasi mennä hermot :D.


Selvennettäköön vielä ettei nörtti ole varsinaisesti haukkumasana. Riippuu toki käyttötavasta, mutta kun on yhden kanssa kasvanut ja toisen kanssa mennyt naimisiin nörttiys on samanlainen määre kuin jääkiekkoilija, muusikko tai vaikka poliitikko.

Malli näyttää suoraan sängystä nousseelle, mitä tais ollakkin :D.

Kummilapsille

 

Mulle kävi syksyllä hullusti viimevuonna neulomani kaulahuivin kanssa. Koneeseen oli jäänyt linkous päälle ja hyvinhän se villa huopui. Hyödynsin huivin kummitytön tossuihin. Mielessä oli Uggi -tyyppiset kotitossut. Sisuksen ompelin paksusta collegesta niin, että untuvainen nurjapuoli jää ihoa vasten. Napit ja pohjan nahka on kirparilta löydettyjä.

Kummipojalle ompelin paidan ja housut Eurokankaan palalaarista löydetyistä kankaista. Kaavojen pohja löytyy Ottobresta (4/2011), muokkasin niitä kuitenkin jonkin verran.







perjantai 30. joulukuuta 2011

joulun salaisuuksia




Nopeaahan se taas vilahti. Joulu. Huoh. Nyt voin sitten paljastaa joulukuun salaisuuksia, pakettien sisältöjä. Ensimmäisenä vuorossa pussukoita, niitähän ei naisilla voi koskaan olla liikaa? 

Kankaat on kaikki kierrätettyjä. Eläinkuvioinen löytö on ylijäämää lasten pussilakanasta, jonka pienensin neidin peitolle sopivaksi. Turkoosi-valkoisen pussin ompelin pienistä paloista. Kangas oli alunperin lasten paita, jonka löysin leikeltynä ja pilalle ommeltuna kirpparilta. Ruskean pussin sisuksen ompelin mieheni vanhasta mainos teepparista.





keskiviikko 14. joulukuuta 2011

villiä melskettä, helinää, helskettä

Jokapaikassa keuhkotaan kiirestä ja stressistä, jospa siis minäkin :). Viimeiset 15 vuotta olen tehnyt itse osan joululahjoista, ja yhtämonesti olen vannonut aloittavani seuraavana vuotena lahjojen teon jo kesällä. Ei liene yllättävää että vuosittain joulukuun alussa huomaan taas jättäneeni kaiken viime hetkeen.

Saan kuitenkin itseni parhaiten liikkeelle kiiressä, liekö joulu tuntuisikaan joululle ilman sitä. Tänä vuonna uudenvuoden lupaukseni voisikin siis olla että ensivuonna(kin) jätän kaikki jouluvalmistelut viime tinkaan ja nautin kiireestä ja tohinasta.

Vaikka suurin osa valmistuneista projekteista ovat vielä hyshys -juttuja ensiviikon, jotain voin kuitenki jo näyttää. Sain alkukuusta valmiiksi itselle tuubihuivin. Lämmin on, seiskaveikasta tehty, pyöröpuikoilla neulottu ja kokoa niin paljon että saa monta kertaa kiedottua kaulan ympärille. Nyt tää tytsy ois valmis pakkasiin!

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulun odotus alkakoon

Sattumalta katselin aamu-tv:tä muutama viikko sitten kun vieraana oli kaksi norjalaista herraa ja läjä joulupalloja. Pakkohan se oli heti itsekkin päästä tekemään! Palloja on nyt kahdella eri kuviolla - sydämiä ja lumihiutaleita. Mies alkoi tietenkin heti ehdottelemaan Super marion sieniä kuvioiksi, mutta katsotaan nyt. Muutamia erillaisia palloja vois kyllä vielä kehitellä. Ovat nopeita neuloa, eniten menee aikaa kuvioin suunnitteluun.

Jämälangat ja vanhojen tyynyjen sisukset pääsi hyötykäyttöön. Nyt vain odotellaan että pääsee koristelemaan kuusta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Nörtille huivi























Tämän huivin ideoi mieheni. Kävimme yhdessä lankaostoksilla ja hän neuloi ensimmäiset neljä senttiä. Nurjan neulominen oli niin työlästä, että alkuinnostus lopahti ja neuloja vaihtui.


Huivi on neulottu tuplaleveänä ja ommeltu sivusta yhteen. Lanka on Novitan Nallea ja puikkojen koko 3. Meinasi olla välillä tylsää hommaa, mutta valmistui sopivasti ensimmäisen isänpäivän juhlintaan. Eikä tekemiseen mennyt kuin viisi vuotta :).

tiistai 8. marraskuuta 2011

Muodonmuutos





Itselleni tein juhliin paidan, etsittyäni sopivaa kaupoista tuloksetta. Käytin miehen vanhan kauluspaidan, muokaten siitä itselleni sopivan. Mun on jostain syystä tosi vaikea löytää istuvaa kauluspaitaa valmiina, jotenkin ne aina on mahan kohdalta pieniä :D.

Leikkelin paidan sivusaumoista auki ja ompelin uusiksi. Lisäsin myös ompeleita etupuolelle muotoa tuomaan, ei kiitos enää äitiysvaatteita! Vanhana Dingo -fanina piti tietenkin ommella parikerrosta pitsiä etumukseen. Kaulukset, nappilistan ja helman säästin alkuperäisessä muodossa.

Joidenkin päällä löysät kauluspaidat voikin olla kivoja, mua ne ei oiken pue.


maanantai 31. lokakuuta 2011

ensimmäinen juhla

Neidin ristiäisiin piti ommella mekko. Kastepuku oli toki päällä toimituksen ajan, mutta sellaisessa asussa on vaikea potkiskella ja ihmetellä maailmaa. 

Mekko on ommeltu minun vanhasta neuleesta. Hyödynnän mielelläni alkuperäisen vaatteen helmoja ja hihansuita uusiokäytössä. Tämän mekon helman kaksinkertaisuus oli jo alkuperäisessä neuleessa. Mekon malli on oma.


Kuvassa näkyvä täkki on äitiyspakkauksesta 30 vuoden takaa.







sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hennan päätä ei palella

 Aiemmin neulomistani sukista jäi lankaa yli, joten päätin tehdä langasta vielä pipon ja rannekkeet. Musta lanka on novitan Ticoticoa. Sisäpuolelle ompelin trikoota, näin pysyy korvat lämpimänä viimallakin.

Lankaa jäi vieläkin, saas nähdä mitä siitä tulee. 

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ei ihan niinkuin Strömsössä..

Ompelin tunikan kaveriksi aiemmin valmistuneille housuille. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Miehen pyynnöstä tein tunikasta kietasumallia, näin se on kuulemma helpompi pukea päälle.


Myönnettävä on että meinasi lentää koko tunika nurkkaan muutamaankin otteeseen. Koska kangas oli ohutta ja todella joustavaa, reunoja ommellessa se meni kiharalle. Todella turhauttavaa kun kerrankin yritin tehdä viimeiteltyä jälkeä. Tämän lisäksi alunperin ompelemani helma (silloin vielä kaksikerroksinen röyhelö) olikin liian lyhyt, huomasin sen vasta kiinnitys vaiheessa. En ollut muistanut tuplata leveyttä edestä (ajatusvirhe numero 1). Hammasta purren viimeistelin uuden röyhelön helmaan.

Kun tunika oli kiinnitystä vaille valmis päätin kokeilla neppareita, ensimmäistä kertaa! Niin rohkea en toki ollut että olisin kokeillut niiden kiinnitämistä suoraa tunikaan, harjoittelin ensin tilkkuun. Tilkku ei tietenkään ollut samaa kangasta eikä yhtä ohutta kuin työssä (ajatusvirhe numero 2), ja kun viimein kiinnitin neppareita tunikaan sain aikaan ison reiän. En uskonut ensimmäisellä kerralla, enkä vielä kolmannella. Sain aikaan rivin reikiä (ajatusvirhe numero 3).

Parin päivän tuumailutauon jälkeen päätin vielä pelastaa työn (tässä vaiheessa jo usemman tunnin urakan) lisäämällä etupuolelle lipareet neppareille. Sisäpuolelle ompelin nauhat kiinnitykseksi. Seuraavalla kerralla osaan sitten jo olla varovaisempi neppareiden kanssa!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

sukat on sillä makkaralla..

..ja lentää se päivän kakkaralla..

Neulominen on helppoa ja hiljaista hommaa, jota voi tehdä samalla kun pikkuinen nukkuu vieressä. Työskentely on myös nopea keskeyttää neidin vaatiessa seuraa (ja sitähän neiti kyllä osaa vaatia).

Iltapuhteena (useampana iltana toki) tekaisin itselle syksyiset ylipolvensukat Novitan ihanasta Polku -langasta. Ohjeen pongasin Suuresta Käsityöstä (3/2010). Nyt saa ilmatki kylmetä.


Näihin tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä. Kivaa oli se ettei silmukoita tarvinnut poimia työnreunasta, mutta jälki jäi vielä hieman reikäiseksi. Aion kuitenkin ehdottomasti suosia jatkossa kyseistä tapaa, oli miellyttävämpi tehdä kuin perinteinen kantapää.

Lankaa jäi vielä yli, katsotaan mitä siitä kehkeytyy.

Tänään olenkin sitte istunu ompelukoneella. Miehellä on viimeinen päivä isyyslomaa ja päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ommellen vielä kun voin.

Tein neidille kierrätysvelourista pöksyt. Kaavat piirsin Kappahlista ostettuja housuja mallina käyttäen. Lahkeet on ommeltu yhdestä kappaleesta, eikä ulkoreunaan tule sivusaumoja ollenkaan. Takana on pyllyn kohdalla muotoa tuova kappale.


torstai 15. syyskuuta 2011

Tuhisijalle tehtyä

Nyt kun ollaan käärön kanssa kotiuduttu, ajattelin esitellä mihin käytin mammaloman ensimmäiset viikot. (Tuntui jo sille että hukkaan menevät kun ei meinannut pupunen malttaa tulla maailmaan).


Lapsille on kiva tehdä värikkäitä vaatteita, näitä tehdessä mietin myös että käyvät sekä tytölle että pojalle, jos sattuu pupunen yllättämään. Pöksyt ja pipon ompelin vanhoista aamutakeista. Pipo on kääntöpipo, sisäpuolen ompelin ohuesta trikoosta ettei siitä tulisi liian paksu. Kaava on oma, housujen kaava on Suuresta Käsityöstä 1/2008.





























Miehen vanhoista paidoista syntyi mekko ja pari pipoa. Röyhelöhelman teko vaatii vielä hieman opettelua, mutta onnistui kohtuullisesti. Mekko on isohko, joten luultavasti menee jouluna tonttuasusta :).

Viltin valmistuminen oli hidasta sillä siitä piti alunperin tulla vauvalahja kummipojalleni kaksi vuotta sitten :D . Ohjeen löysin Modasta 1/2007, ompelin toiselle puolelle pehmoista velouria.



Helistimen päädyin tekemään itse, kun en löytönyt mieleistäni kaupasta. Tulipahan kerrankin hyödynnettyä pienet kangastilkut. Mallin piirsin itse. Sisällä on kolme tiukua ja siivissä muovia karkkipussista rapisemassa.

maanantai 29. elokuuta 2011

Ensimmäinen

Mistäpäs sen parempi aloittaa, kuin käsityöpussista? Tein pussista tarkoituksella ison, näin sinne mahtuu useampi työ kerrallaan. Käytän mielelläni kirppareilta haalittuja materiaaleja nämäkin kankaat ovat suurimmaksi osaksi kirppislöytöjä, joku hullu myi pari metriä pellavaa muutamalla eurolla (pakko oli ostaa varastoon, vaikkei silloin vielä käyttöä ollutkaan)! Tahdoin pussista jämäkän, joten ompelin sisuksen farkusta.


Yllättävän vaikeaa oli ommella pyöreäpohjainen pussukka, en ole aikasemmin kokeillut. Vielä pitäisi tehdä pienempi pussukka, jossa kuljettaa kätevästi pikkureissuilla mukana kutimia. Ja kätevä kotelo puikoille ja saksille.

Mieskin pysyy tyytyväisenä kun ei ole keskeneräisiä käsitöitä ja epämääräisiä lankakasoja joka nurkka ja kori täynnä :).

Voihan vanttuut!

Yhtävarmasti kuin lehtien tippumisesta, syksyn huomaa lankojen haalimisesta. Puikkojen kilinä on aina vilkkaimmillaan tähän aikaan vuodesta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan pitää neuleblogia. Teen käsitöitä monipuolisesti ja neuleiden maailmassa olen vielä noviisi.

Lapasista aion ottaa itselleni haasteen tälle vuodelle, ala-asteen käsityötuntien vähintäänkin traumaattisten muistojen johdosta en ole sellasia toiste tehnyt. Tiedättehän tunteen, kädet hikoaa, puikot nitisee, opettaja ei jaksa enää neuvoa ja toteaa epätoivoiseksi tapaukseksi. Myönnän kyllä olleenni jokseekin toivoton tapaus, yhteen suuntaan neulominen oli niiiiin tylsää :D. Täytyypä koittaa kaivella kotona käydessä, josko kyseiset lapaset olisivat vielä tallessa. Kauniithan ne toki oli sähkönsinisellä ja kirkuvan punaisella langalla neulotut.

Nyt haaveilen kovasti pöllölapasten neulomisesta (niiden joita vilisi kaikissa neuleblogeissa talvella). Ehkäpä lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen olisi viimein valmis yrittämään uudelleen :D?