Omintakeinen makeinen

Voihan panda siis! Viimein sain meidän neidillekkin tehtyä jotain kesällä ostetusta sydäntrikoosta. (Aikeena oli tehdä tästä kesäksi paitoja jääkarhu -aplikaatiolla, mutta jäipä sitten suunnitelmaksi, ehkä ens kesäksi?) Kaavana käytin samaa nappilistabodyn ohjetta Ottobresta 1/2012, jolla olen tehnyt jo useammankin bodyn. Hyväksi todettu. (Muokkasin vain olkasaumasta aukaistavaksi). Etukappaleen koristelin painamalla kangasväreillä siihen pandan. Painoin ensin valkoiset osat, seuraavaksi mustat ja lopuksi viimeistelin piirtämällä ääriviivat mustalla kangastussilla.

Ompelin bodylle kaveriksi collegehousut polvipaikkoilla. Ajatuksena oli tehdä pappapöksyt oikeilla nahkapaikoilla, kunnes hoksasin ettei nahkapaikka taitais hirveesti tykätä pesukoneesta :D. Noh, edellisen postauksen teepaidasta jäi vielä hihat käyttämättä ja se olikin juuri oikeaa väriä. Koristelin vielä taskut kierrätetyilla napeilla.

Paljon ei näitä ole settinä tullut käytettyä, tuli housuista sen verran isot. Oikein kainalopöksyt, aitoa paappa -mallia siis!

Pienelle lukutoukalle

Neidillä oli hoitopaikassa kuvaus, joten täytyihän se mekko ommella. Ajatus bambi -kuosin ja vihreän yhdistämisestä on hautunut jo puolisen vuotta, toteutus vain kesti niin kauan että vihreäksi osaksi tarkoitettu kirppikseltä ostettu neulospaita kävi kangas määrältään liian pieneksi ja tilalle täytyi ottaa ihan kaupan löytöinä velouria.

Koska en edelleenkään pidä liivimekkoja käytännöllisinä meidän neidille tämä on vain feikki versio sellaisesta. Bambikangasta on vain hihoina ja kaitale helmassa. Nappi on kierrätetty.

Tiikerimekko

Yksi tiikerimekko ja yhdet ruttuleggarit. Mekon kaavan muokkasin aiemmin käyttämästäni nappilistabodyn -kaavasta. Ruttuleggareidein kaava löytyi Ottobresta sellaisenaan. Ompelin mekon etumukseen koristeeksi röyhelöitä ja feikkinappilistan. Ihan en saanut suoraa nappilistasta, koska alla oli niin paljon rypytettyä kangasta joka veti nappilistaa vinoon. Seuraavalle kerralla osaan sitten varautua siihenkin paremmin.

Mekon ihana kangas on Metsolasta, napit ja velour kirppikseltä. Ostelen kirppiksiltä aina isohkot velourvaatteet ompeluksia varten. Yksistä aikuisten housuista saa jo ainakin kahdet pienet pöksyt, velour myös pysyy ulkopinnaltaan pitkään siistinä, joten se sopii hyvin kierrätettäväksi. Aikomuksenani on myös opetella aplikointia ja siihenkin tarkoitukseen velouria keräilen, valkoista vain ei meinaa löytyä mistään ja sitä juuri kaipailisin!

Juhulahumua

On taas hitaanlaisesti päivittynyt blogi, ommellut olen kyllä. Kuvannutkin jopa, bloggaaminen on vain nyt jäänyt. Kuvankäsittely tökkii, ja visualisti minussa ei tahdo lätästä kuvia käsittelemättöminä blogiin.

Oli meidän neidillä ensimmäiset syntymäpäivät ja mekkohan se piti tietenkin ommella. En ole juuri käyttänyt neidillä liivareita, koska musta ne on käytössä vaikeita, mutta nyt tein siis poikkeuksen. Kirpparilla sattui silmiin miesten kauluspaita jossa oli kauniit värit ja kivat napit, siitä se ajatus sitten lähti ;). Jätin nappilistan sellaisenaan etupuolelle kiiinnitykseksi, kauluspaidan kaarevan helman hyödynsin myös suoraan. Lisäksi ompelin muutmia laskoksia kummallekkin puolelle. Taka kappaletta koristelin vielä parilla kierrätetyllä napilla.

Muuten onnistui ihan kohtuudella, kaikessa tohinassa ja leivonta kiireissä vain kiinnitin takakappaleen nurinpäin. Kangas on kuitenkin samanlainen kummaltakin puolelta, joten virhe aiheutti vain pieniä ärräpäitä. (Huomasin virheen tietenkin vasta valmiista mekosta)

Ollaan ananas ja kookos !

En ole ystävänä maailman helpoin. Erakoidun kotiin, en soittele kenellekkään, unohdan pitää muutenkin yhteyttä. En tee sitä mitenkään suunnittellusti, aika vain vilahtaa arkisissa hommissa. Olen niitä vaikeita tapauksia joihin pitää aina olla itse yhteyksissä.

Sukulaisena en ole sen kummempi. Ompelin kesällä syntyneelle serkun tytölle pehmeää pakettia ja ommellessa hoksasin etten ole vielä tyttösen isoveljeäkään vielä nähnyt! Samaisen serkkutytön kanssa suunniteltiin muinoin muuttoa paritaloon, toinen rouva Mark Owenina, toinen rouva Robbie Williamsina.

Ompelin pienelle mekon ihanasta sydäntrikoosta, kaavana käytin Suuri Käsityö -lehdestä löydettyä peruspaidan kaavaa, jonka muokkasin mekoksi. Etumuksen koristeeksi väritin yhden sydämistä punaisella kangastussilla ja koristelin ompeleilla. Mekon kaveriksi ompelin vielä samanlaiset housut kuin edellisessä postauksessa, pienemmät vain. Housut on tehty kierrätetystä velourista.

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Rimpsuja rinsessalle

Metsolasta löytyi herkullisen vihreää velouria, josta oli tehtävä housut! Kaavana käytin housukaavaa Ottobresta, samaa jolla olen tehnyt jo kahdet housut, muokkasin vain jälleen. Rimpsulahkeeseen idean sain kirpparilta löydetyistä sammareista. Taskunki lisäsin näihin housuihin, tosin se ei ole oikea, pelkkä koriste. Tähän malliin tykästyin niin että täytyy tehdä toistekkin, oli enemmän haastettakin kuin perushousuissa.

Sydänpaita on kirppislöytö! (jonka mallista myös pidin paljon, ja josta täytyy ehkä lainailla ideaa)

Telefooni afrikassa

 

Töiden alettua on ompelu jäänyt harmittavan vähälle. Olen kuitenkin saamassa kiinni uudesta päivärytmistä ja viimein jotain valmistakin on esitellä.

Apinabody on tehty aikaisemmin käyttämälläni nappilistabodyn ohjeella, muokkasin vain yläosan helpommin käytettäväksi venepääntieksi. Ihanan apinakankaan löysin Metsolasta. Kangas sai neidiltäkin hyväksynnän, apinat ovat niin hassuja että niille pitää ääneen nauraa. Pitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt (takakappalekkin piti ommella kahdesta palasta), joten leikkelin jatkoa miehen teepaidasta.

Niin, tällä kertaa onnistuin neppareidenkin laitossa  - ihan itse!

äidin pikku pupunen

Siitä ei ole montakaan vuotta kun haaveilin itselle pupunkorvaista hupparia. Hyvin myöhäisessä teini-iässä, tai alkavassa kolmenkympin kriisissä ja aikuistumispaniikissa. Noh, nyt olen jo kuitenki luopunut haaveilusta ja ompelin sellaisen pienelle. (hmm..vai pitäskö tehdä samanmoinen itselle, sehän oliski aika söpöä ;) )

Kaava on uusimmasta Ottobresta, muutin sitä vain lisäämällä resorit helmaan ja hiansuihin. Kankaana sininen college ja violetti/liila raitatrikoo, molemmat Eurokankaasta. Resori on samaa kangasta, sisäpuolella raitaa ja päällä collegea.

Etumukseen aplikoin vielä palloja ja kirjailin tekstin muliinilangalla.

Ylijääneestä trikoosta surautin kesäpipon hupparin kaveriksi.

Puput tykkää pitää hauskaa

Viikonloppuna sain jotain jälleen valmiiksi, ja uusia keskeneräisiäkin vanhojen kaveriksi. Tämän tunika on ommeltu minun vanhasta paidasta. Koska kangasta ei ollut paljoa jäljellä käytin alkuperäisen tunikan hihat sellaisenaan, kavensin toki hieman.

Päätin kokeilla pitkästä aikaa kankaanpainantaa ja piristää perustunikaa. Painoin pupun valkoisella kangasvärillä ja piirsin ykstyiskohdat mustalla kangastussilla. Koristelin tunikaa vielä kirjailemalla (hieman turhan hieno sana peruspistoilla tehdylle kiemuralle) pupulle hyppynarun ja kokonumeron niskalappuun.

Tunikan pohjana on nepparibodyn kaava. Käytän aina apuna valmiita kaavoja, mutta muokkaan ne tilanteeseen sopivaksi. Tässä tapauksessa alkuperäisestä kaavasta jäljellä on olkasaumojen leveys ja kädentien muoto. Seuraavaan uskaltaisin nekin ehkä jo mitata itse.

Ja kiitokset appiukolle neppareiden laitosta, paras tapa välttää reikiä :D (tai ainakin joku muu on syntipukki jos reikiä tulee).

Jotain pientä

 

On tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syytän kevättä! Kovasti olen ommellut, neulonut, sisustanut ja jopa askarrellut - mitään en vain ole saanut valmiiksi. Keväinen vauhkon-lehmän-oireyhtymä siis. 

Jotain kuitenkin valmistui, housut pienelle. Kaava on sama jolla ompelin nämä. Pidin housujen mallista paljon, seuraaviin voisin kuitenkin lisätä taskut. Kangas on vanhasta aamutakista (velouria?). Nauhan olen napannut talteen kosmetiikkapakkauksesta.

Epäilen ettei seuraavan työn valmistumiseen mene kuukautta, ainakin monta työtä on jo hyvällä mallilla. Jos vaikka sais seuraavaksi keittiön verhon valmiiksi, nuppineulat on roikkunu ikkunassa pääsiäisestä asti :D.

Let´s Autoillaan!

Ihana Metsola ja ihanat kankaan! Joululahjaksi saaduilla rahoilla ostin pinon kankaita ja tässä ensimmäinen tuotos niistä. Froteinen autokangas löytyi palalaarista värivirheellisenä, mutta hyvin riitti pieneen mekkoon.

Mekko on malliltaan yksinkertainen, hieman ryppyjä helmaan ja napilla kiinnitys pääntiehen. (Ei neppareita tällä kertaa). Pohjana käytin aiemmin tekemäni bodyn kaavoja. Punaiset resorit piristää kivasti mekkoa, ompelin ne mustalla langalla vielä lisätäkseni eloa. Nappi on jonkun vaatteen mukana tullut varanappi, oli juuri oikena sävyinen punainen! 

Heeeei tonttu-ukot..

Joo, tiedän. Joulu meni jo. Harmaa ja punainen jotenkin vaan miellyttää silmää edelleen, vaikken joulun perään haikailekkaan. 

Housut on nyt tehty samasta collegesta, mistä tein edellisen julkaisun housut itselleni. Malli löytyi ihanan inspiroivasta Ottobren 1/2012 numerosta. (Sieltä löytyi paljon toteutettavaa). 

Body on ensimmä laatuaan, ei ole ennen tätä kesää tullut lastenvaatteita tehtyä. Malli löytyy samasta lehdestä kuin housutkin. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Tunnustan kuitenkin ettei ihan täysin nappiin mennyt toteutus. Neppareiden kanssa tuli jälleen ongelmia ei ollut ensimmäinen kerta. Tällä kertaa viimeisen nepparin vastakappaleen kiinnitys ei onnistunut, ja lopulta jäljelle jäi nepparin mentävä reikä. Ratkasin ongelman kaventamalla haarakappaletta. Seuraavalla kerralla muistan tarkistaa kappaleiden kohdistuvan oikein ENNEN kuin käytän vasaraa.

 

Villatakki

Ihan ensimmäinen ikinä, siis valmiiksi saamani. Monta neuletta olen aloittanut, keskeneräisiksi jääneet kaikki.

Sain joululahjaksi ihania puisia sukkapuikkoja (materiaalista en ole ihan varma, mutta bambuisia ne eivät ole) ja piti päästä heti kokeilemaan. Neuleen mallin löysin Modasta 4/2011, muuttelin sitä tosin hieman. Alkuperäisessä ohjeesta poiketen neuloin reunoihin joustinneuletta ja muun takin sileääneulosta. Takkia piristämään valitsin liilat napit ja ompelin vielä saman sävyisestä velourista paikat kyynärpäihin. Lanka on Novitan Tico ticoa.

Jotta elämässä säilyy haasteita ajattelin seuraavaksi aloittaa villatakin tekoa itselle. Ja tietenkin taas sovelletulla ohjeella, ettei kävis liian helpoksi ;). Saapas nähdä josko kärsivällisyys viimein riittäis villatakin neulomiseen, ja vielä aikuisten koossa.

Kummilapsille

 

Mulle kävi syksyllä hullusti viimevuonna neulomani kaulahuivin kanssa. Koneeseen oli jäänyt linkous päälle ja hyvinhän se villa huopui. Hyödynsin huivin kummitytön tossuihin. Mielessä oli Uggi -tyyppiset kotitossut. Sisuksen ompelin paksusta collegesta niin, että untuvainen nurjapuoli jää ihoa vasten. Napit ja pohjan nahka on kirparilta löydettyjä.

Kummipojalle ompelin paidan ja housut Eurokankaan palalaarista löydetyistä kankaista. Kaavojen pohja löytyy Ottobresta (4/2011), muokkasin niitä kuitenkin jonkin verran.

ensimmäinen juhla

Neidin ristiäisiin piti ommella mekko. Kastepuku oli toki päällä toimituksen ajan, mutta sellaisessa asussa on vaikea potkiskella ja ihmetellä maailmaa. 

Mekko on ommeltu minun vanhasta neuleesta. Hyödynnän mielelläni alkuperäisen vaatteen helmoja ja hihansuita uusiokäytössä. Tämän mekon helman kaksinkertaisuus oli jo alkuperäisessä neuleessa. Mekon malli on oma.

Kuvassa näkyvä täkki on äitiyspakkauksesta 30 vuoden takaa.

Ei ihan niinkuin Strömsössä..

Ompelin tunikan kaveriksi aiemmin valmistuneille housuille. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Miehen pyynnöstä tein tunikasta kietasumallia, näin se on kuulemma helpompi pukea päälle.

Myönnettävä on että meinasi lentää koko tunika nurkkaan muutamaankin otteeseen. Koska kangas oli ohutta ja todella joustavaa, reunoja ommellessa se meni kiharalle. Todella turhauttavaa kun kerrankin yritin tehdä viimeiteltyä jälkeä. Tämän lisäksi alunperin ompelemani helma (silloin vielä kaksikerroksinen röyhelö) olikin liian lyhyt, huomasin sen vasta kiinnitys vaiheessa. En ollut muistanut tuplata leveyttä edestä (ajatusvirhe numero 1). Hammasta purren viimeistelin uuden röyhelön helmaan.

Kun tunika oli kiinnitystä vaille valmis päätin kokeilla neppareita, ensimmäistä kertaa! Niin rohkea en toki ollut että olisin kokeillut niiden kiinnitämistä suoraa tunikaan, harjoittelin ensin tilkkuun. Tilkku ei tietenkään ollut samaa kangasta eikä yhtä ohutta kuin työssä (ajatusvirhe numero 2), ja kun viimein kiinnitin neppareita tunikaan sain aikaan ison reiän. En uskonut ensimmäisellä kerralla, enkä vielä kolmannella. Sain aikaan rivin reikiä (ajatusvirhe numero 3).

Parin päivän tuumailutauon jälkeen päätin vielä pelastaa työn (tässä vaiheessa jo usemman tunnin urakan) lisäämällä etupuolelle lipareet neppareille. Sisäpuolelle ompelin nauhat kiinnitykseksi. Seuraavalla kerralla osaan sitten jo olla varovaisempi neppareiden kanssa!

sukat on sillä makkaralla..

..ja lentää se päivän kakkaralla..

Neulominen on helppoa ja hiljaista hommaa, jota voi tehdä samalla kun pikkuinen nukkuu vieressä. Työskentely on myös nopea keskeyttää neidin vaatiessa seuraa (ja sitähän neiti kyllä osaa vaatia).

Iltapuhteena (useampana iltana toki) tekaisin itselle syksyiset ylipolvensukat Novitan ihanasta Polku -langasta. Ohjeen pongasin Suuresta Käsityöstä (3/2010). Nyt saa ilmatki kylmetä.

Näihin tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä. Kivaa oli se ettei silmukoita tarvinnut poimia työnreunasta, mutta jälki jäi vielä hieman reikäiseksi. Aion kuitenkin ehdottomasti suosia jatkossa kyseistä tapaa, oli miellyttävämpi tehdä kuin perinteinen kantapää.

Lankaa jäi vielä yli, katsotaan mitä siitä kehkeytyy.

Tänään olenkin sitte istunu ompelukoneella. Miehellä on viimeinen päivä isyyslomaa ja päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ommellen vielä kun voin.

 

Tein neidille kierrätysvelourista pöksyt. Kaavat piirsin Kappahlista ostettuja housuja mallina käyttäen. Lahkeet on ommeltu yhdestä kappaleesta, eikä ulkoreunaan tule sivusaumoja ollenkaan. Takana on pyllyn kohdalla muotoa tuova kappale.