Omintakeinen makeinen

Voihan panda siis! Viimein sain meidän neidillekkin tehtyä jotain kesällä ostetusta sydäntrikoosta. (Aikeena oli tehdä tästä kesäksi paitoja jääkarhu -aplikaatiolla, mutta jäipä sitten suunnitelmaksi, ehkä ens kesäksi?) Kaavana käytin samaa nappilistabodyn ohjetta Ottobresta 1/2012, jolla olen tehnyt jo useammankin bodyn. Hyväksi todettu. (Muokkasin vain olkasaumasta aukaistavaksi). Etukappaleen koristelin painamalla kangasväreillä siihen pandan. Painoin ensin valkoiset osat, seuraavaksi mustat ja lopuksi viimeistelin piirtämällä ääriviivat mustalla kangastussilla.

Ompelin bodylle kaveriksi collegehousut polvipaikkoilla. Ajatuksena oli tehdä pappapöksyt oikeilla nahkapaikoilla, kunnes hoksasin ettei nahkapaikka taitais hirveesti tykätä pesukoneesta :D. Noh, edellisen postauksen teepaidasta jäi vielä hihat käyttämättä ja se olikin juuri oikeaa väriä. Koristelin vielä taskut kierrätetyilla napeilla.

Paljon ei näitä ole settinä tullut käytettyä, tuli housuista sen verran isot. Oikein kainalopöksyt, aitoa paappa -mallia siis!

Darth Vader makuuhuoneessa

Isänpäivän tunnelmissa ja nörtti fiiliksissä, vaikkei tämä lahjaksi tullutkaan. Miehen hieno tähtiensota -paita tarttui oksaan ja meni rikki, mutta päätyi koristamaan nörttien makuuhuonetta. Piti vähän ommella tekstiä vielä ettei vallan tylsäksi kävisi. Voihan Darth.

Darth Vader: Obi-Wan never told you what happened to your father.

Luke Skywalker: He told me enough! He told me you killed him!

Darth Vader: No. I am your father.

Pienelle lukutoukalle

Neidillä oli hoitopaikassa kuvaus, joten täytyihän se mekko ommella. Ajatus bambi -kuosin ja vihreän yhdistämisestä on hautunut jo puolisen vuotta, toteutus vain kesti niin kauan että vihreäksi osaksi tarkoitettu kirppikseltä ostettu neulospaita kävi kangas määrältään liian pieneksi ja tilalle täytyi ottaa ihan kaupan löytöinä velouria.

Koska en edelleenkään pidä liivimekkoja käytännöllisinä meidän neidille tämä on vain feikki versio sellaisesta. Bambikangasta on vain hihoina ja kaitale helmassa. Nappi on kierrätetty.

Tiikerimekko

Yksi tiikerimekko ja yhdet ruttuleggarit. Mekon kaavan muokkasin aiemmin käyttämästäni nappilistabodyn -kaavasta. Ruttuleggareidein kaava löytyi Ottobresta sellaisenaan. Ompelin mekon etumukseen koristeeksi röyhelöitä ja feikkinappilistan. Ihan en saanut suoraa nappilistasta, koska alla oli niin paljon rypytettyä kangasta joka veti nappilistaa vinoon. Seuraavalle kerralla osaan sitten varautua siihenkin paremmin.

Mekon ihana kangas on Metsolasta, napit ja velour kirppikseltä. Ostelen kirppiksiltä aina isohkot velourvaatteet ompeluksia varten. Yksistä aikuisten housuista saa jo ainakin kahdet pienet pöksyt, velour myös pysyy ulkopinnaltaan pitkään siistinä, joten se sopii hyvin kierrätettäväksi. Aikomuksenani on myös opetella aplikointia ja siihenkin tarkoitukseen velouria keräilen, valkoista vain ei meinaa löytyä mistään ja sitä juuri kaipailisin!

Juhulahumua

On taas hitaanlaisesti päivittynyt blogi, ommellut olen kyllä. Kuvannutkin jopa, bloggaaminen on vain nyt jäänyt. Kuvankäsittely tökkii, ja visualisti minussa ei tahdo lätästä kuvia käsittelemättöminä blogiin.

Oli meidän neidillä ensimmäiset syntymäpäivät ja mekkohan se piti tietenkin ommella. En ole juuri käyttänyt neidillä liivareita, koska musta ne on käytössä vaikeita, mutta nyt tein siis poikkeuksen. Kirpparilla sattui silmiin miesten kauluspaita jossa oli kauniit värit ja kivat napit, siitä se ajatus sitten lähti ;). Jätin nappilistan sellaisenaan etupuolelle kiiinnitykseksi, kauluspaidan kaarevan helman hyödynsin myös suoraan. Lisäksi ompelin muutmia laskoksia kummallekkin puolelle. Taka kappaletta koristelin vielä parilla kierrätetyllä napilla.

Muuten onnistui ihan kohtuudella, kaikessa tohinassa ja leivonta kiireissä vain kiinnitin takakappaleen nurinpäin. Kangas on kuitenkin samanlainen kummaltakin puolelta, joten virhe aiheutti vain pieniä ärräpäitä. (Huomasin virheen tietenkin vasta valmiista mekosta)

Ollaan ananas ja kookos !

En ole ystävänä maailman helpoin. Erakoidun kotiin, en soittele kenellekkään, unohdan pitää muutenkin yhteyttä. En tee sitä mitenkään suunnittellusti, aika vain vilahtaa arkisissa hommissa. Olen niitä vaikeita tapauksia joihin pitää aina olla itse yhteyksissä.

Sukulaisena en ole sen kummempi. Ompelin kesällä syntyneelle serkun tytölle pehmeää pakettia ja ommellessa hoksasin etten ole vielä tyttösen isoveljeäkään vielä nähnyt! Samaisen serkkutytön kanssa suunniteltiin muinoin muuttoa paritaloon, toinen rouva Mark Owenina, toinen rouva Robbie Williamsina.

Ompelin pienelle mekon ihanasta sydäntrikoosta, kaavana käytin Suuri Käsityö -lehdestä löydettyä peruspaidan kaavaa, jonka muokkasin mekoksi. Etumuksen koristeeksi väritin yhden sydämistä punaisella kangastussilla ja koristelin ompeleilla. Mekon kaveriksi ompelin vielä samanlaiset housut kuin edellisessä postauksessa, pienemmät vain. Housut on tehty kierrätetystä velourista.

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Rimpsuja rinsessalle

Metsolasta löytyi herkullisen vihreää velouria, josta oli tehtävä housut! Kaavana käytin housukaavaa Ottobresta, samaa jolla olen tehnyt jo kahdet housut, muokkasin vain jälleen. Rimpsulahkeeseen idean sain kirpparilta löydetyistä sammareista. Taskunki lisäsin näihin housuihin, tosin se ei ole oikea, pelkkä koriste. Tähän malliin tykästyin niin että täytyy tehdä toistekkin, oli enemmän haastettakin kuin perushousuissa.

Sydänpaita on kirppislöytö! (jonka mallista myös pidin paljon, ja josta täytyy ehkä lainailla ideaa)

Telefooni afrikassa

 

Töiden alettua on ompelu jäänyt harmittavan vähälle. Olen kuitenkin saamassa kiinni uudesta päivärytmistä ja viimein jotain valmistakin on esitellä.

Apinabody on tehty aikaisemmin käyttämälläni nappilistabodyn ohjeella, muokkasin vain yläosan helpommin käytettäväksi venepääntieksi. Ihanan apinakankaan löysin Metsolasta. Kangas sai neidiltäkin hyväksynnän, apinat ovat niin hassuja että niille pitää ääneen nauraa. Pitkiin hihoihin kangas ei enää riittänyt (takakappalekkin piti ommella kahdesta palasta), joten leikkelin jatkoa miehen teepaidasta.

Niin, tällä kertaa onnistuin neppareidenkin laitossa  - ihan itse!

äidin pikku pupunen

Siitä ei ole montakaan vuotta kun haaveilin itselle pupunkorvaista hupparia. Hyvin myöhäisessä teini-iässä, tai alkavassa kolmenkympin kriisissä ja aikuistumispaniikissa. Noh, nyt olen jo kuitenki luopunut haaveilusta ja ompelin sellaisen pienelle. (hmm..vai pitäskö tehdä samanmoinen itselle, sehän oliski aika söpöä ;) )

Kaava on uusimmasta Ottobresta, muutin sitä vain lisäämällä resorit helmaan ja hiansuihin. Kankaana sininen college ja violetti/liila raitatrikoo, molemmat Eurokankaasta. Resori on samaa kangasta, sisäpuolella raitaa ja päällä collegea.

Etumukseen aplikoin vielä palloja ja kirjailin tekstin muliinilangalla.

Ylijääneestä trikoosta surautin kesäpipon hupparin kaveriksi.

Hulluna fontteihin!

Joskus iäisyys sitten, kun vielä opiskelin, minulla oli typografian opettaja joka rakasti fontteja. Tapa millä hän niistä puhui sai hymyilemään huvittuneena, mutta jotain hän kuitenkin sai iskostettua mieleeni. On olemassa kaksi fonttia ylitse muiden, Helvetica ja Garamond.

Olen jo jonkin aikaa kaivannut uusia tyynynpäällisiä vanhojen jouluisten tilalle ja viimein sain ne tehtyä! Kangas on ylijäämää keittiön verhosta (joka roikkuu edelleen nuppineulojen kanssa ikkunassa), ihanaa ohutta pellavaa. Kangas on niin läpikuultavaa että tekstin jäljentäminen onnistui helposti sen läpi. Teksti jatkuu takapuolelle. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä idea ommella teksti jatkumaan toisessa tyynyssä, mutta  tällä kertaa näin. Ompelin vielä mustasta puuvillasta sydämet tyynyjen etupuolelle.

Puput tykkää pitää hauskaa

Viikonloppuna sain jotain jälleen valmiiksi, ja uusia keskeneräisiäkin vanhojen kaveriksi. Tämän tunika on ommeltu minun vanhasta paidasta. Koska kangasta ei ollut paljoa jäljellä käytin alkuperäisen tunikan hihat sellaisenaan, kavensin toki hieman.

Päätin kokeilla pitkästä aikaa kankaanpainantaa ja piristää perustunikaa. Painoin pupun valkoisella kangasvärillä ja piirsin ykstyiskohdat mustalla kangastussilla. Koristelin tunikaa vielä kirjailemalla (hieman turhan hieno sana peruspistoilla tehdylle kiemuralle) pupulle hyppynarun ja kokonumeron niskalappuun.

Tunikan pohjana on nepparibodyn kaava. Käytän aina apuna valmiita kaavoja, mutta muokkaan ne tilanteeseen sopivaksi. Tässä tapauksessa alkuperäisestä kaavasta jäljellä on olkasaumojen leveys ja kädentien muoto. Seuraavaan uskaltaisin nekin ehkä jo mitata itse.

Ja kiitokset appiukolle neppareiden laitosta, paras tapa välttää reikiä :D (tai ainakin joku muu on syntipukki jos reikiä tulee).

Jotain pientä

 

On tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Syytän kevättä! Kovasti olen ommellut, neulonut, sisustanut ja jopa askarrellut - mitään en vain ole saanut valmiiksi. Keväinen vauhkon-lehmän-oireyhtymä siis. 

Jotain kuitenkin valmistui, housut pienelle. Kaava on sama jolla ompelin nämä. Pidin housujen mallista paljon, seuraaviin voisin kuitenkin lisätä taskut. Kangas on vanhasta aamutakista (velouria?). Nauhan olen napannut talteen kosmetiikkapakkauksesta.

Epäilen ettei seuraavan työn valmistumiseen mene kuukautta, ainakin monta työtä on jo hyvällä mallilla. Jos vaikka sais seuraavaksi keittiön verhon valmiiksi, nuppineulat on roikkunu ikkunassa pääsiäisestä asti :D.

Ei saanut suukkoa poskelle,

vaan syntymäpäiväonnittelut pussukan muodossa.

Viikonloppuna juhlittiin ystävää, jolle ompelin pussukkan meikkeille tai rahoille. Koko on mallattu passin meneväksi, menevälle tyttöselle.

Kankaana käytin sinistä pellavaa, jonka olen aikoinaan löytänyt kirpparilta. Sellaisenaan kangas oli kuitenkin tylsä värikkäälle persoonalle, joten koristelin sitä kangastussilla ja ompeleilla.

Tekstin jäljensin paperilta ikkunaa vasten. Tarkoituksena oli alunperin tekstata mustalla tussilla, mutta on ilmeisesti muutkin innostunut kangastusseilla kirjoittelusta kun oli musta loppunut kaupasta. Sininen oikeastaan passasi väreihin jopa paremmin, joten onnekas sattuma. Nappi ja vetoketju on otettu talteen tuhoon tuomituista vaatteista. Sisuskangas on lyhentämäni paidan helmaa. Kierrätettyä siis koko pussi.

Sankari sai toki lahjaksi muutakin. Kaupasta löytyi kaunis nahkainen olkalaukku ja mieheni askarteli mukaan vielä nahkaisen rannekkeenkin. Rokkitytölle mustaa nahkaa, tietenkin.

Let´s Autoillaan!

Ihana Metsola ja ihanat kankaan! Joululahjaksi saaduilla rahoilla ostin pinon kankaita ja tässä ensimmäinen tuotos niistä. Froteinen autokangas löytyi palalaarista värivirheellisenä, mutta hyvin riitti pieneen mekkoon.

Mekko on malliltaan yksinkertainen, hieman ryppyjä helmaan ja napilla kiinnitys pääntiehen. (Ei neppareita tällä kertaa). Pohjana käytin aiemmin tekemäni bodyn kaavoja. Punaiset resorit piristää kivasti mekkoa, ompelin ne mustalla langalla vielä lisätäkseni eloa. Nappi on jonkun vaatteen mukana tullut varanappi, oli juuri oikena sävyinen punainen! 

Heeeei tonttu-ukot..

Joo, tiedän. Joulu meni jo. Harmaa ja punainen jotenkin vaan miellyttää silmää edelleen, vaikken joulun perään haikailekkaan. 

Housut on nyt tehty samasta collegesta, mistä tein edellisen julkaisun housut itselleni. Malli löytyi ihanan inspiroivasta Ottobren 1/2012 numerosta. (Sieltä löytyi paljon toteutettavaa). 

Body on ensimmä laatuaan, ei ole ennen tätä kesää tullut lastenvaatteita tehtyä. Malli löytyy samasta lehdestä kuin housutkin. Kangas on minun vanhasta tunikasta. Tunnustan kuitenkin ettei ihan täysin nappiin mennyt toteutus. Neppareiden kanssa tuli jälleen ongelmia ei ollut ensimmäinen kerta. Tällä kertaa viimeisen nepparin vastakappaleen kiinnitys ei onnistunut, ja lopulta jäljelle jäi nepparin mentävä reikä. Ratkasin ongelman kaventamalla haarakappaletta. Seuraavalla kerralla muistan tarkistaa kappaleiden kohdistuvan oikein ENNEN kuin käytän vasaraa.

 

Jalat kohti kattoa

Koska vietän aikani suurimmaksi osaksi kotosalla tein itselleni kotihousut collegesta. Oikeastaan ostin kankaan neidin housuja varten (löytyi palana Eurokankaasta), mutta huomasin että sitä on tarpeeksi itsellekkin.

Housujen pohjana käytin Ottobren 1/2012 kaavoja, mutta muuttelin niitä tarpeisiini. Tarkoitus oli tehdä ylhäältä hieman löysemmät, mutta en ole vielä sisäistänyt uutta kokoani eikä lopputulos ole ihan niin rento kuin alkuperäinen suunnitelma :D. Noh, college löystyy käytössä ja rasva sulaa liikkeessä. 

Resorit ompelin kahdesta kankaasta. Sisäpuolella on paksua collegea ja etupuolella trikoota, molemmat ylijäämiä joulun ompeluksista. Taskujen yläreunaan löysin koristeeksi metallinapit jotka olen joskus leikannut talteen.

Villatakki

Ihan ensimmäinen ikinä, siis valmiiksi saamani. Monta neuletta olen aloittanut, keskeneräisiksi jääneet kaikki.

Sain joululahjaksi ihania puisia sukkapuikkoja (materiaalista en ole ihan varma, mutta bambuisia ne eivät ole) ja piti päästä heti kokeilemaan. Neuleen mallin löysin Modasta 4/2011, muuttelin sitä tosin hieman. Alkuperäisessä ohjeesta poiketen neuloin reunoihin joustinneuletta ja muun takin sileääneulosta. Takkia piristämään valitsin liilat napit ja ompelin vielä saman sävyisestä velourista paikat kyynärpäihin. Lanka on Novitan Tico ticoa.

Jotta elämässä säilyy haasteita ajattelin seuraavaksi aloittaa villatakin tekoa itselle. Ja tietenkin taas sovelletulla ohjeella, ettei kävis liian helpoksi ;). Saapas nähdä josko kärsivällisyys viimein riittäis villatakin neulomiseen, ja vielä aikuisten koossa.