Ei saanut suukkoa poskelle,

vaan syntymäpäiväonnittelut pussukan muodossa.

Viikonloppuna juhlittiin ystävää, jolle ompelin pussukkan meikkeille tai rahoille. Koko on mallattu passin meneväksi, menevälle tyttöselle.

Kankaana käytin sinistä pellavaa, jonka olen aikoinaan löytänyt kirpparilta. Sellaisenaan kangas oli kuitenkin tylsä värikkäälle persoonalle, joten koristelin sitä kangastussilla ja ompeleilla.

Tekstin jäljensin paperilta ikkunaa vasten. Tarkoituksena oli alunperin tekstata mustalla tussilla, mutta on ilmeisesti muutkin innostunut kangastusseilla kirjoittelusta kun oli musta loppunut kaupasta. Sininen oikeastaan passasi väreihin jopa paremmin, joten onnekas sattuma. Nappi ja vetoketju on otettu talteen tuhoon tuomituista vaatteista. Sisuskangas on lyhentämäni paidan helmaa. Kierrätettyä siis koko pussi.

Sankari sai toki lahjaksi muutakin. Kaupasta löytyi kaunis nahkainen olkalaukku ja mieheni askarteli mukaan vielä nahkaisen rannekkeenkin. Rokkitytölle mustaa nahkaa, tietenkin.

joulun salaisuuksia

Nopeaahan se taas vilahti. Joulu. Huoh. Nyt voin sitten paljastaa joulukuun salaisuuksia, pakettien sisältöjä. Ensimmäisenä vuorossa pussukoita, niitähän ei naisilla voi koskaan olla liikaa? 

Kankaat on kaikki kierrätettyjä. Eläinkuvioinen löytö on ylijäämää lasten pussilakanasta, jonka pienensin neidin peitolle sopivaksi. Turkoosi-valkoisen pussin ompelin pienistä paloista. Kangas oli alunperin lasten paita, jonka löysin leikeltynä ja pilalle ommeltuna kirpparilta. Ruskean pussin sisuksen ompelin mieheni vanhasta mainos teepparista.